Etten säikytä kaloja

Otan sakset istun ikkunalle

Hiuksesi sylissäni tuoksuvat työlle

Tuuli vie ne sormistani

Leikkimään kaupungin tomun kanssa



Tiedän yhden pienen pojan

Se käy aamuisin järvellä ongella 

Valo on haalistanut vanhan kuvan

Veden pinnan ja puseron raidat



Katselen poikaa matkan päästä

Etten säikytä sitä enkä kaloja

Onkiretkestä on aikaa

Kosken niskaasi, sen kaari on muuttunut



Nukahdat polveani vasten

Läpi metsikön takaisin ongelle

Lasken sakset olen paikoillani

Etten säikytä teitä enkä kaloja